Eikä ole kauankaan, kun Helsingin Sanomat julkaisi Kuluttaja-sivullaan vertailun kotisiivouspalveluista. "Mutta mitä se maksaisi", oli toimittaja kirjoittanut ja listannut sitten eri firmojen €/h -veloituksia.
Koska puhelimessa ei ole yleensä mahdollisuuksia lähteä käymään hinnoittelukysymyksiä asiakkaan kanssa läpi kovin perusteellisesti, käytän tässä nyt blogin mahdollisuuksia. Lähden selvittämään, miksi koko kysymyksenasettelu on päin seiniä.
1) Euroa per tunti -hinta ei kerro mitään siitä, miten nopeasti (saati millä tavalla) firma tekee töitä. Mutta kun se on käytännössä ainoa peruste, jolla hinnoittelun voi laatia. Kehtaan sanoa tuntevani kotipalvelualaa aika hyvin... ja siellä on sellaisia, jotka tekevät nopeasti ja huolellisesti, hitaasti ja huolellisesti, nopeasti ja välinpitämättömästi - ja vieläpä hitaasti ja välinpitämättömästi. Kaikkia on sekä tuntihinnaltaan kalliiden että keskinkertaisten joukossa. Mutta halpojen joukosta huolelliset kyllä puuttuvat.
Ja entä jos firmalla on esim. minimilaskutus kolme tuntia? Kalliiksi tuli kaksi tuntia vaativa yksiön siivous, vaikka kuinka olisi ollut kuinka alhainen tuntihinta.
2) Teennäistä tehokkuutta (ja sitä kautta halpuutta) tehdään kyseenalaisin konstein. Näennäisesti sama siivous voi kestää toiselta kaksi ja toiselta kolme tuntia. Mutta kun toinen on imuroinut myös matalien hyllykköjen alta... ja pyyhkinyt jätekaapin myös sisäpuolelta. Ja pessyt wc:n lattian jonka toinen on vain imuroinut. Tällaisia nopeutuksia ei heti huomaa, mutta pitkän päälle tekemättä jätetyt kohdat kasautuvat ongelmiksi. Ja silloin hyllykköjen alla on jo hirvittävä saasta.
3) Halvimmilta saa pelkkää harmia! Kerron tässä vain yhden, nimettömän esimerkin. Olen kuullut näitä kymmeniä asiakkailta, jotka ovat siirtyneet toisilta kotisiivousfirmoilta minulle. Jos joillain aloilla voi luottaa siihen, että halvallakin saa edes välttävää tulosta, niin tällä alalla ei.
Nimeltä mainitsemattomalta (isolta!) firmalta oli tilattu säännöllisesti kaksi kertaa kuussa täydellinen kotisiivous, jonka piti sisältää lattioiden ja sohvien imurointi, lattioiden pesu, keittiön tasojen ja kaapinovien puhdistus, pölyjen pyyhintä pöydiltä ja hyllyiltä, wc-istuimien ja kylpyhuonekalusteiden pesu sekä näkyvien sormenjälkien yms. tahrojen poisto muualtakin. Puhelimessa oli annettu hinta-arvio 2,5 työtunnista - mikä oli kyllä tosi vähän kyseiseen asuntoon.
Työntekijä tuli ajallaan. Hän imuroi niin nopeasti kuin mahdollista avoimet lattiat, ei edes tuolien alta. Kesti 20 minuuttia. Sitten hän alkoi pukeutua ja tehdä lähtöä. Asiakas kysyi, miten kaikkien muiden sovittujen töiden laita on. "Ei ehdi", siivooja vastasi, "on jo kiire seuraavaan paikkaan." Sitten hän lähti. Myöhemmin firmalta tuli lasku 2,5 työtunnista ym. kuluista.
Soitto firmaan ei vaikuttanut mitään, vaan seuraavalla kerralla asia toistui. Asiakas ilmoitti tässä vaiheessa irtisanovansa koko roskan. "Ei käy", firmasta vastattiin, "Teillä on kuukauden irtisanomisaika." Sama siivooja kävi siis väkisin vielä kaksi kertaa, teki töitä 20 minuuttia, ja joka kerta firma laskutti asiakkaalta 2,5 tunnin mukaan.
4) Todennäköisesti kaikki alle 30 €/h -hinnat ovat pimeää työtä. Omien kannattavuuslaskelmieni mukaan kun sen verran menee pelkästään pakollisiin veroihin, vakuutuksiin ja kuluihin. Edes firman edustajan vakuutteluun siitä, että työ on laillista, ei pidä luottaa, jos hinta on noin halpa.
Sen jälkeen kun kotitalousvähennys leikattiin kuudestakymmenestä neljäänkymmeneenviiteen prosenttiin työkuluista, on harmaa talous levinnyt kodinhoitoalalla kuin kulovalkea poutasäällä. Ilmeisesti kaikki kauppojen ilmoitustauluilla tai netin keskustelupalstoilla "siivousapua" tarjoavat eivät edes tajua, ettei sivutöitäkään saa tehdä verottomasti. 8 €/tuntihan niissä yleensä pyydetään - ja siivoojan TES-minimikin on korkeampi!
Millä perusteella sitten tehdä valinta, jos ei hinnan? Katsokaa ensiksi vaikka
En suinkaan väitä omaa firmaani ainoaksi hyväksi, mutta se olkoon tässä mallina sille, mitä pitäisi voida odottaa, että kannattaa edes soittaa ja tiedustella tuntihintaa.
