Lähdetään liikkeelle ylläpitäjän suosikkiaiheesta: jalkineiden hoidosta - tai paremminkin sen yleisestä laiminlyönnistä. Niin kuin Hercule Poirot määritteli nasevasti: "Syntyperäisen aristokraatin tunnistaa siitä, että hän on aina tarkka kengistään."
Kalliiden jalkineiden elinkaarta hoito pidentää, mutta halpojakin kannattaa hoitaa. Ne nimittäin näyttävät silloin paljon paremmilta!
Motivoinniksi katsokaamme ensin tulosta, jonka olisi tarkoitus olla suunnilleen tällainen:
Tulokseen pääsemiseen on kaksi tietä. Ensimmäinen on katsoa nettisivustoa
http://www.kumpulankevat.com/
ja tilata sieltä kotiinsa Kenkienkiillotuspaketti näppärään kevätetuhintaan.
Toinen tapa on hankkia ensin edes välttämättömin välineistö:
- mustaa ja ruskeaa kiilloketta, mieluiten mehiläisvahapohjaisia
- eri harjat ja kiillotuskankaat mustalle ja ruskealle kiillokkeelle
- erillinen kiillotusneste värilliselle ja kiiltonahalle
- kiillotussuihke tekokiiltonahkaa (ns. 'patent') varten
- saapasrasvaa nahkasaappaille
- saapaslestejä ('boot savers')
- mahdollisesti myös lestejä tavallisille nahkakengille
- uusia pohjallisia talvi- ja kesäkäyttöön erikseen.
Jos kengänkiilloke on aitoa mehiläisvahasta keitettyä, se otetaan rasiastaan kiillotusharjan pienellä, pyöreällä puolella ja levitetään sillä tasaisesti ympäri kenkää. Tuubikiillokkeen voi levittää myös tuubin suulla usein valmiina olevalla vaahtokumilla. Tietysti käytetään mustaa kiilloketta mustalle nahalle ja ruskeaa (tumman)ruskealle.
Yleinen virhe on aloittaa kiillotus liian aikaisin. Kiillokkeen on kuivuttava vähintään 15 minuuttia ennen kiillotusta. Kiillotus tapahtuu joko harjan isolla, suorakaidemaisella puolella tai pehmeällä kankaankappaleella. Harjaa ei tule painaa tuskassa, paremminkin vieritellä keveästi edes takaisin. Mitä useampaan kertaan harjaa, sitä parempi tulos. Kätevintä lienee laittaa vasen käsi jalkineen sisään, jotta sitä voi helposti käännellä eri puolilta käsiteltäväksi.
Saappaat pitää välillä kiillotuksen sijasta käsitellä saapasrasvalla, jotta niiden vedenpitävyys säilyisi. Kirjoittajan mielestä tämä käy kätevimmin vetämällä vanha sukka (tai kaksi) oikeaan käteen ja ottamalla sitten sillä rasvaa rasiastaan. Saapasta hierotaan sukalla vasen käsi saappaan varteen työnnettynä.
Rasvaus myös vähentää riskiä, että saappaan varteen tulee taitteita, kun saapasta ei käytetä. Olisi kuitenkin järkevää aina, kun saappaita ei käytetä, sulkea vetoketjut ja asettaa saappaiden sisään lestit. Tämä pitää myös kenkähyllykön huomattavasti siistimmän näköisenä ja vähemmän tilaa vievänä (ks. kuva yllä); aivan erityisesti koskien yli polven ulottuvia saappaita. Muoviset saapaslestit eivät ole edes kalliita. Hienoja herrain kävelykenkiä varten voi ostaa aitoja puisia lestejä kenkien elinkaaren pidentämiseksi.
Värjättyjä nahkoja varten on olemassa väritöntä kengänkiilloketta, mutta toinen tapa on käyttää samanlaista kiillotusnestettä, joka sopii myös kiiltonahalle. Se levitellään kankaalla nahalle, annetaan vaikuttaa ja pyyhitään kankaalla pois. Kiiltonahka on ruman näköistä, jos se ei kiillä!
Pohjallisia on eri materiaaleista tehtyjä eri tarkoituksiin, on lämmittäviä, hajua syöviä, sisäkäyttöön jne. Näihin on helppo tutustua tavaratalon kenkäosastolla. Ikävää on kuitenkin, ettei pohjallisia yleensä käytetä ollenkaan. Tällöin hiki pääsee imeytymään jalasta suoraan nahkaan ja vaurioittaa sekä kenkää että jalkaa. Kiillotuksen yhteydessä onkin hyvä vaihtaa nuhjaantuneet ja risat pohjalliset uusiin. Valitettavasti, mikäli kenkää ei ole ostettaessa sovitettu pohjallisen kanssa, pohjallinen ei siihen todennäköisesti mahdu.
Yleensäkin uusia kenkiä hankittaessa olisi syytä sovittaa pohjallisen kanssa, sillä se isontaa kengännumeroa tyypillisesti yhdellä koolla. Tähän liittyen olisi syytä viimeinkin kumota rahvaanomainen kuvitelma, jonka mukaan hieno nainen käyttää yhtä kokoa liian pieniä kenkiä. En usko Hercule Poirotin tarkoittaneen sitä.
